Norja on hieno maa mutta en enää ikinä mene polkupyörällä Osloon. Miksi näin, siitä tuonnempana.

Täällä on alkuosa pyöräilymatkasta Karlstadista kohti Osloa.

Matka jatkui perjantaina kohti Osloa. Ylitin Glomma-joen, joka on Norjan pisin, 598 km, joka näytti tosi isolta ja vesimääränsä mahtavalta.

Yksi firmani konttori on myös Oslossa joten ensi vuonna Osloon etätöihin ja Glommaan melomaan?

Sitten sotkeuduin Oslon esikaupunkeihin. En löytänyt tietä eteenpäin, vaikka kysyin monta kertaa. Löysin Strömmen-esikaupungin turisti-informaation, mutta sielläkään ei tiedetty. "Moottoritie menee tuolta" tyyppiset neuvot eivät paljon lämmitä.

Harhailin tunnin, kunnes yksi tyttö oli pyöräilemässä samaan suuntaan ja pyöräilimme yhdessä 2 kilometriä, kunnes pääsin selkeälle pyörätielle ja loppu oli helppoa. Ensimmäinen näkymä Oslovuonoon näytti tältä:

Etsin keskustasta informaatiota mistä bussit huomenna lähtisivät takaisin, sillä yhteen suuntaan pyöräily riitti. Olin aika poikki, joten koska kuulin, että Holmenkollen on tosi korkealla ja että sinne pääsee helpoiten junalla (mies+polkupyörä = aikuisten + lasten lippu), menin junalla.

Näin olin päämäärässä.

Ajattelin ensin laittaa teltan hyppyrin juurelle, mutta koska vielä klo 22:30 siellä kävi turisteja (lähellä on paljon hotelleja), menin lopulta metsään teltan kanssa.

Joka tapauksessa maisemat olivat tosi hienot. (Alla olevat kuvat ovat valikoima kahdelta päivältä.)

Huomatkaa alla vasemmalla oleva talo. Se on Holmenkollenista seuraava rautatieseisake.

Lauantaina ajoin Holmenkollenilta alamäkeä meren rantaan ja katson alas. 20-senttisiä korvameduusoja näkyy, mutta pohjaa vain metrin syvyyteen (vesi sinänsä kirkasta, mutta pohja tumman levän peitossa).

Meren rannalta suuntasin Vigelandin puistoon (Frogner park). Se yllätti täysin.

Enpä totisesti tiennyt, että Norjalla on tarpeen tehdä turisteja varten tällaista itäisille diktatuureille tyypillistä mahtipontista veistospuistoa. En ymmärtänyt puiston tarkoitusta joten jäin kuuntelemaan turistiopastusta. "... ja tämä patsas symboloi elämän kiertokulkua ..." Ääh.

En käsittänyt miksi. Miksi tehdä mitään patsaita symboloimaan yhtään mitään norjalaista, kun on Holmenkollen, joka ei pelkästään symboloi vaan ON osa norjalaisuutta.

(Noh, jälkikäteen luin wikipediasta, että 1900-luvun alussa eli suuri norjalainen kuvanveistäjä Gustav Vikeland, jolle tarjottiin vapaus luoda mitä tahansa. Tällaista hän sitten teki, huh.)

Jatkoin kuninkaan linnalle, jossa palattiin jälleen arjen tasolle. Vailla kaikkea mahtipontisuutta turistit saattoivat jutella vartiosotilaille.

Ja se linna näytti tältä:

Makailin linnanpuistossa kuten muut turistit, kunnes tuli aika lähteä bussiasemalle. Siitä alkoivat vaikeudet.

Kaksi bussiyhtiötä liikennöi Oslosta Karlstadiin. Molempien säännöissä on, että polkupyöriä ei kuljeteta. Toisen yhtiön lipunmyyjä sanoi, että riippuu kuitenkin kuljettajasta.

Ensimmäinen yritys klo 12 bussiin. Ei onnistu, mutta tämä olikin se kireämpi yhtiö.

Toinen yritys klo 13 bussiin. Olen tässä vaiheessa purkanut pyörästä polkimet pois ja kääntänyt ohjaustangon, jotta menee littanaksi. Mutta bussikuski sanoo, että ei onnistu.

Menen juna-asemalle ja kysyn aikatauluja. Junat eivät kulje enää tänään Karlstadiin.

Palaan bussiasemalle. Kysyn voiko soittaa seuraavan bussin kuskille, ottaisiko hän polkupyörän kyytiin? Mutta bussikuskien puhelinnumeroita ei ole tiedossa. Lipunmyyjälle silti plussaa, hän tajuaa ongelmani.

Menen taas rautatieasemalle. Kysyn voinko lähettää polkupyörän matkatavarana ja hakisin sen Karlstadissa maanantaina. Virkailija tutkii aikatauluja. Selviää, että Karlstadiin menevistä junista on pysyvästi poistettu tavaravaunut. Haluanko lähettää kenties Göteborgiin? Ei kiitos. Hän ehdottaa polkupyörän lähettämistä postitse.

Menen postiin yhä polkupyörää mukana taluttaen. Postivirkailija sanoo, että polkupyörää ei voi lähettää ulkomaille. Sitä paitsi jotta voisi, polkupyörän täytyy olla laatikossa. Voitteko myydä minulle sellaisen laatikon? Mutta sellaisia ei ole, pitää kuulemma kysyä onko elintarvikemyymälöissä tai muualla tarpeeksi isoja laatikoita.

Tässä vaiheessa olen kyllästynyt ja kysyn keneltä tahansa. Menen kauppoihin ja kysyn paitsi tyhjiä laatikoita myös haluaako joku ostaa hyvän polkupyörän. Kenelläkään ei ole isoja tyhjiä laatikoita. Kukaan ei halua ostaa polkupyörää.

Saan sentään yhden hyvän neuvon. Mene Claes Olssonille, siellä myydään kaikkea. Poistun pyörän kanssa etsimään Claes Olssonia. Se löytyy läheisestä kauppakeskuksesta. Laitan pyörän lukkoon ja toivon, ettei kukaan varasta kamoja, joita en jaksa nostaa pyörän tavaratelineeltä mihinkään.

Claes Olssonilta löytyy tosiaan pahvilaatikoita, joskin pieniä. Ostan mukaan viiden nipun. Palaan pyörälle ja bussiasemalle. Kysyn siltä kireämmän yhtiön virkailijalta otatteko kyytiin polkupyörän, jos olen laittanut sen pakettiin. Hän tutkii asiaa nenä kiinni ohjekirjassa ja toteaa: täällä sanotaan, että me ei kuljeteta polkupyöriä. Selvä.

Toisen yhtiön mies on poissa, mutta luotan, että tämä kortti vetää. Menen bussiaseman sivuosaan ja levitän kamat lattialle. Ihmisiä tulee ja menee ohi. Valun hikeä lattialle (on 30 astetta lämmintä) ja puran etupyörän, penkin, tavaratelineen ja polkimet olin jo purkanutkin. Tunti kuluu. Yhdistän kaksi pienempää laatikkoa ja saan niistä säällisen kokonaispaketin. Mukana ollut teippi loppuu, mutta paketti pysyy kasassa. (Minulla ei ole kuvaa paketin nerokkaasta rakenteesta, jossa voin sujauttaa käteni paketin sisään, ja kantaa pakettia tarraamalla polkupyörän runkoon.)

Fiksumman bussiyhtiön lipunmyyja on palannut ja sanon, että pyörä on paketissa, nyt ostan lipun. Syön lopuilla Norjan rahoilla. Kun bussi tulee, kuljettaja ottaa pakkaukseni vastaan. Huh.

Perillä Karlstadissa menee vielä 25 minuuttia pyörän kokoamiseen.

Olen poikki ja syönyt liian vähän. Haen kaupasta jotain ja pyöräilen teltalle, jossa olen klo 21 jälkeen, syön, suihkutan ja menen nukkumaan.

Mistä tämä kertoo? Kiihtyvän aikamme pyrkimyksestä tehokkuuteen! Yksittäisten kuljetusyhtiöiden päätökset perusteet käsitän. Busseihin laaditaan yleissääntöjä, jotta varmistetaan mahdollisimman suuren matkustajamäärän sujuva liikkuvuus. Junista poistetaan tuottamattomia tavaravaunuja. Posti kuljettaa vain hyvin pakattuja asioita. Unohtuu kuitenkin, että kun kaikki tehostavat omalla tahollaan, jokin sinänsä tarpeellinen palvelu häviää. (Ihmettelenpä vain miten joku minua taitamattomampi olisi saanut polkupyöränsä pois Oslosta, eipä kai mitenkään.)

Briefly in English. After entering to Oslo, I sleeped on night in Holmenkollen, the center of Norwegian winter sports. After that I visited among others the Vigeland park.

Kort på svenska. Efter att cyckla till Oslo, jag gick till Holmenkollen att sova i tältet. På lördagen jag cyklade i centrum igen och tittade statuer i Vigeland park.