Thomas Homer-Dixonin kirja THE UPSIDE OF DOWN, Catastrophe, Creativity, and the Renewal of Civilization oli lukemisena Ruotsissa. Luin sen loppuun kotimatkalla. Kirjan teema ei oikein sovi kahvipöytäkeskusteluun. Kirja käsittelee läntisen sivilisaatiomme sisään rakennettuja riskejä ja miksi olemme matkalla kohti tuhoa.

On tuhoennuste-aiheisia viestejä tietysti aiemminkin kuultu. Moniin niistä on voinut suhtautua olankohautuksella kuten lahkoihin, jotka haalivat jäseniä pelottelemalla maailmanlopulla, jos elämme jollain tapaa väärin.

Tämä kirja ei ole sellainen, vaan tutkii viittä keskeistä haastetta: ilmastonmuutos, energian riittävyys, ympäristön saastuminen, väestönkasvu ja tulevat taloudellisesti epävakaat ajat. Näistä lähinnä ilmastonmuutos (ja osin talous) on toistaiseksi keskeinen aihe mediassa ja ihmisten keskusteluissa, vaikka energian riittävyys (peak oil -termi) on yhtä mullistava juttu.

Kirja pyrkii etsimään uuden tapaista ajattelua kulttuuriimme pohjaksi, jossa keskeistä ei ole tehokkuuden lisäys ja talouskasvu vaan ns. resilence, ekologiasta poimittu termi, jonka voisi suomentaa vaikkapa systeemin kyvyksi palautua toimintakykyiseksi äkillisen shokin jälkeen. Tämä näet on verkostoituneen läntisen teknokulttuurin ongelma: se muuttuu monimutkaisemmaksi ja kytkentäriippuvaisemmaksi mutta kestää yhä vähemmän shokkeja.

Pieniä shokkeja on jo ollutkin kuten lisääntyneet myrskyt (viimeksi Myanmarin katastrofi) ja taloudellisesti epävakaat ajat (USAn asuntokuplan puhkeaminen). Näistä toki paikallisesti toivutaan, mutta miten olisi maailmanlaajuinen pandemia (lintuinfluenssa tai vastaava)?

Menemättä tarkemmin kirjan sisältöön, tässä omat päätelmät mitä Euroopassa ja Suomessa tapahtuu:

• Öljy on energiaa, jolle kulttuurimme perustuu. Olemme käyttäneet puolet raakaöljystä, joka on helposti saatavissa maapallosta. Kiinan ja Intian kehittyvien talouksien vuoksi energian kysyntä yhä kasvaa, siksi sen hinta moninkertaistuu. Matkustaminen kallistuu. 50 vuoden kuluttua vain harvalla on varaa lentää etelään lomalle tai varsinkaan toiselle puolelle maapalloa.
• Laivojen rahtimaksut kasvavat painoyksikköä kohden. Eniten täällä Pohjolan perukoilla kallistuvat tuotteet, jotka tuodaan kaukaa ja joiden kilohinta on matala. Tällaisia ovat ruoan raaka-aineet, mm. Etelä-Aasiasta tuotu riisi. (Lenkkitossut kallistuvat suhteessa vähemmän, koska niiden kilohinta on korkeampi.) 50 vuoden päästä riisiä syödään Suomessa juhlatilaisuuksissa, kaukaisena etelän herkkuna. Perusruokaa on peruna, joka kasvaa kotimaassa.
• Minun perunanviljelykokeiluni Ruotsissa ei onnistunut. Olivat vasta itämässä, kun kaivoin ne maasta 18.6. illalla. Noh, vaikka tämä kokeilu meni pieleen, erilaista henkilökohtaista aktiivisuutta tarvitaan, jotta selviämme tulevista vaikeista ajoista. Arvoon nousevat paitsi omilla kasvimailla saavutetut viljelytaidot (joita minulla ei ole), myös tietämys eri tavoista liikkua ja kuljettaa tavaraa ilman öljyä tai muuta kaukaa tuotua energiaa: soutuveneet, kanootit, polkupyörät, näihin sopivat matkavarustelaukut ja reput, kotimaisella puuenergialla (häkäpöntöillä) kulkevat bussit, junat ja laivat, sekä yleisesti kyky valmistaa ja korjata näitä kaikkia; ruohonjuuritasolla hyvä kunto on tärkeä kuten myös tietämys oman kehon kapasiteetista sekä tietämys miten tämä tietämys saavutetaan, jotta voidaan auttaa muita löytämään se. Tärkeää on myös rakentaa omia verkostoja, ja tuntea ihmisiä, joilla on taitoja, joita itsellä ei ole.
• 50 vuoden kuluttua myös hevoset ovat tärkeitä. Suomessa on nyt Wikipedian mukaan 70 tuhatta hevosta [linkki]. Minulla oli ajatus opetella tätäkin Ruotsissa, sillä Hammarössä on useita hevostalleja, mutten ehtinyt paneutua. Ei niinkään ratsastustaito vaan tietämys hevosten hoidosta ja työkapasiteetista on tärkeä. Jos 50 vuoden päästä on vietävä tuhat kiloa tavaraa paikasta toiseen, luulisin tosin häkäpönttöbussin olevan kätevämpi kuin hevonen, jos tie on hyvä. Mutta pellolla ja metsätöissä työhevonen on monikäyttöinen. Kovimpiin töihön pystyviä suomenhevosia on vain 20 tuhatta, joten niiden määrää täytyy lisätä.
• Kirja lainaa Peter Vitousekin (Stanford University) tutkimusta, jonka mukaan 40 % maapallon biologisesta kierrosta on jo joko valjastettu ihmisen käyttöön tai ihmisen toiminnan häiritsemää. Raja tulee pian vastaan. Niukka peltopinta-ala on otettava parempaan valvontaan, jotta ruokapulat vältetään. Lihan tuotantotuet lopetetaan ja lihan hinta moninkertaistuu. Yksi yksikkö lihaa vaatii näet eläinten rehuna 10 kertaa enemmän peltopinta-alaa kuin saman verran kasviruokaa -- se on maapallon laajuisesti ajateltuna tuhlausta.
• Kännykköjen valmistus ja vienti ympäri maailmaa on yhä Suomen tulevaisuus, koska niiden kilohinta on korkea. Toisaalta mobiili puhelunvälitystekniikka tukiasemineen vie paljon energiaa, joten kännyköiden puhelumaksut kohoavat eikä kaikilla ole puheluihin varaa. Viestintäverkot on rakennettava vähemmän energiaa kuluttavien valokaapeleiden varaan ja siksi lankapuhelintekniikka palaa takaisin.
• Internetissä Facebook ja muut tuottamattomat sosiaaliset mediat kaatuvat omien servereidensä energiankulutukseen. (Myös tämä vuodatus-blogialusta.) Google pysyy pitempään, vaikka senkin ansaintalogiikka horjuu, koska brändit ovat rahtikustannuksien nousun vuoksi paikallisempia eikä niitä ole tarvis mainostaa niin paljon.
• Yleisessä epävarmuudessa rikokset lisääntyvät. Palataan takaisin paikallisvaluuttoihin, jotta rikoksella saatua rahaa ei voi pestä niin helposti toisella puolella Eurooppaa.
• On myös pahempia ennusteita. Jos ilmasto lämpenee ja Siperian tundraan jäätynyt metaani vapautuu, ilmasto lämpenee lisää siten, että maapallo siirtyy pysyvästi uuteen tasapainotilaan. Päivätasaajalla ei ole biologista toimintaa, koska sellaiseen pätsiin sopeutuneita kasveja ei ole. GAIA-hypoteesin kehittäjä James Lovelock ennustaa [linkki], että 100 vuoden kuluttua ihmisiä on kymmenesosa nykyisestä ja elämää on vain arktisilla alueilla: Kanada, Skandinavia, Venäjä.
• On myös toisenlaisia ennusteita. Ilmasto saattaa pätsi-tilaan siirtymisen sijasta siirtyä pysyvään pilvisyys-tilaan, jolloin 100 vuoden kuluttua vain muistelemme aikoja, kun näimme auringon.

Niinpä, eivät nuo ole iloisen kahvipöytäkeskustelun aiheita. Tällaiset pohdinnat minua kuitenkin kiinnostavat. Se laittaa aivot jollain tapaa hyrräämään ja antaa suuntaa mitä seuraavaksi on opeteltava.

Briefly in English. When I dug out potatoes that I put into ground here, I immediately saw that my experiment had failed (no more potatoes to eat). Loosely attached to potatoes... while in Sweden I read a book The Upside of Down by Thomas Homer-Dixon. The book handles of the risks of our western civilization -- why it's inevitable that some catastrophes will happen in the future. As oil price goes up and transportation of food (by using oil) goes up too, I think after 50 years potatoes will be our main food.

Kort på svenska. När jag tog upp potatis som jag läggade i jorden här, jag såg att min experiment inte lyckades (inte mer potatis). I alla fall jag tänker att efter 50 år potatis ska vara vår huvudmaträtt i Finland och Sverige. Dessa tankar är imponerad av boken The Upside of Down av Thomas Homer-Dixon som jag läste i Sverige.