Tämä kertomus on jatkoa Klarälvenin melonnan ensimmäisen päivän kuvaukselle.

Keskiviikkona 11.6. jatkoin koskien laskemista. Pahimmat paikat olivat jo takana mutta yhä jatkui koski. Tiesin koskien loppuvan pian, joten en kiirehtinyt.

Tätä on eräretkeily. Ei ole kiire. Virikkeitä pursuaa ympärillä. On aikaa tutkia. Kun näin ylempänä maastossa hakkuuaukean, pysäytin kanootin ja kipusin sinne. Aukealle tullessa metsäkauris ja poikanen juoksivat karkuun. Alla kuva kohti etelää, joka on rujosti yhdistetty Windowsin Paintissa kahdesta eri tummuuden kuvasta, jotta sain yhteen taivaan ja maaston eri sävyt.

Aukealta alas palatessa löytyi hirven luut, jonka kallon nostin kannon nokkaan.

Mitä lie hullutusta koin, kun minun piti ottaa se kanoottiinkin. Jonkun kilometrin päässä tulin järkiini ja jätin sen jokivarteen muiden löydettäväksi.

Koskijakso oli yhteensä 20 kilometriä pitkä. Sen jälkeen virta tasaantui mutta jatkui yhä kiivaana. Tuulikin oli enimmäkseen takaa, joten päätin antaa mennä. Seuraavien päivien säistä ei tiedä. Nyt kun tässä ei vielä sada, vaikka maastossa näen jo sateen putoavan, mennään niin paljon kuin ehditään.

Pysähdyin kuvaamaan ruotsalaista laavua, joka oli kyltin mukaan rakennettu EU-rahoilla. Takana olevaan kotatyyppiseen rakennukseen ei sisälle päässyt, sinne olisi tarvittu avain.

Taas mentiin. Jonkun kymmenen kilometrin kuluttua näin lauttoja. Saksalaiset siviilipalvelusmiehet viettivät omaa harjoittelujaksoa Klarälvenillä. Heidän vauhtinsa oli kovin hidas verrattuna minuun.

Taas mentiin ja niin menin koko päivän. Lopetin vasta, kun GPS:n patteri loppui klo 21 jälkeen. Matkaa oli kertynyt yhdessä päivässä 93 km, joka on yhden päivän ennätys (edellinen ennätys 63 km syntyi täällä). Siitä noin kolmasosa oli virran avittamaa, mutta kun 11,5 tuntia meloin, myös sileällä vedellä olisin päässyt 60 km.

Torstaina 12.6. päätin jatkaa samaa tahtia, mutta kävin myös Ekshäradissa kaupassa (kuvassa Ekshäradin kirkko ja ostoskassimies).

Sain kiinni kaksi hollantilaista meloja-kalastajaa ja heidän ruotsalainen kaverinsa. He kertoivat, että olivat saaneet eilen kunnon raekuuron. Minulla oli siis eilen onnea, koska vain pienet tipat olivat tähän asti kastelleet. Viisi minuuttia heidät jätettyäni jouduin itsekin kovaan raekuuroon, jota vietin puun alla.

Matka jatkui. Tiesin Klarälvenin yläosan olevan sata metriä Vänerniä korkeammalla, joten voimalapatojakin odotin. Oli vain epäselvää missä. Edebäckissä oli kyltti, että tässä kanootit ylös. Siitä muutama kilometri alkoivat voimalat.

Melojan problematiikkaa. Mistä tämän ohi pääsee?

Kuvan tulkintaa: Edessä vanha kuiva uoma, vasemmalla vesivoimala, oikealla takana 400 metrin päässä voimalapadon alapuolista vettä. Mutta miten sinne pääsee?

Tässä melojan vinkkilista vesivoimalan tai padon ohittajalle:

1. Tarkkaile padon molempaa puolia. Näetkö kyltin, jossa kuva kahdesta kanoottia kantavasta ihmisestä? Jos näet, sieltä pääsee nopeimmin padon ohi. (Yllä olevassa kuvassa en nähnyt.)
2. Tarkkaile padon molempia puolia. Näetkö laavuja tai tulipaikkoja? Jos näet, sieltä pääsee kohtuullisesti padon ohi. (Yllä olevassa kuvassa en nähnyt.)
3. Jos 1 ja 2 eivät ratkaise asiaa, yritä siltä puolelta, jossa ei ole voimalarakennusta. Siellä ei tosin yleensä ole tietä, mutta voi olla mahdollisuus vetää maaston kautta ruohon yli alle sata metriä. (Yllä olevassa kuvassa tutkin ensin oikean puolen, josta kuvankin otin, mutta oli niin louhikkoista ja poluton metsä, etten lähtenyt yrittämään.)
4. Viimeisenä vaihtoehtona yritä voimalarakennuksen puolelta. Matkaa kertyy enemmän, koska voimalan elementit on aidalla suljettu ja ne on pakko kiertää. Toisaalta voimalan puolella on tie, joten on mahdollista virittää kärryt kanootin alle ja vetää. (Yllä olevassa kuvassa 400 metriä vetoa kärryjen kanssa, sitten kärryt pois ja metsäpolkua 200 metriä kanoottia maastossa kiskoen.)

Keskiviikon voimalaohituksissa kului aikaa 3,5 tuntia (yllä olevassa kuvassa 1 h 10 min).

Alla on kuva pahimmasta tapauksesta, johon kului 1 h 30 min. Tässä olen päätynyt vinkki 4:ään, vetänyt kanootin hakkuuaukean läpi ja valmistaudun menemään louhikkoa alas 45 asteen kulmassa veteen (heitin köyden vieressä olevan puun ympäri ja vinssasin veneen alas, jottei kanootti vahingossakaan luiskahda jokeen ennen melojaa).

Hmm. Ruotsalaisista täytyy kyllä sanoa, että he uskovat kylttejä. Klarälvenin voimaloiden kylteissä lukee: "Padon alapuolelle meno kielletty. Patoluukuissa on kauko-ohjaus. Ne voidaan avata milloin tahansa ennakolta varoittamatta." Suomessa tämä ei vaikuttaisi mitään ja maastossa olisi koko joukko kalastajien tekemiä polkuja. Ruotsissa ei. Mutta minkä meloja voi, pakko on mennä, jos haluaa jatkaa.

Kehittelinkin hiljaa mielessäni uutta sanalaskua "ota se voimalaohituksena". Tätä sananlaskua käytetään, kun jonkin asian jatkaminen pakottaa toimimaan yleistä käytäntöä vastaan. Esimerkiksi jos polkupyörän lukon avain putoaa Hämeen linnan kaivoon kuten minulla joskus ja oli pakko kantaa pyörä 2 km rautatieasemalle: Ota se voimalaohituksena!

Mutta uskomatonta kyllä, tällä retkellä huomasin, että myös padon ohituksen voi tehdä leppoisasti. Kävelet vain hitaasti ja teet kaiken hidastettuna. Metri kerrallaan. Rauhallisesti. Kohta on yksi pato vähemmän. Otinkin tällaisen ohjenuoran: Kertaakaan en tule tällä retkellä käyttämään sellaista voimamäärää, joka syö tulevien hetkien voimia. Tämän myös pidin. Luulen, että teen tästä pysyvän retkiperiaatteen.

Neljännen voimalaohituksen jälkeen kello lähenteli 21:tä ja kun paikka oli mukava ruohikkoinen ja vieressä puuvene ja lato, siihen jäin teltan kanssa. Matkaa oli tälle päivälle kertynyt 48 km.

Kun perjantaina 13.6. lähdin liikkeelle, tuli taas heti vastaan voimala. Sen ohitukseen tepsi vinkki 3. Sitten oli pitkä pätkä ilman voimaloita, kunnes tulin Munkforsiin, jossa on Klarälvenin suurin putous, 17 metriä.

Kuvassa on pieni osa vedestä, mutta riittävä, jotta putous näkyy (suurin osa vedestä kulkee toki voimalan läpi). Alla kuiva vanha uoma.

Munkforsissa oli hyvät laavut nostopaikkojen molemmin puolin. On aivan eri tunne kärrätä kanoottia selkeää tietä pitkin kuin romuta salakähmäisesti talojen pihoissa ja poluttomissa rinnepusikoissa polkua etsien. Meloja kiittää.

Ohitin perjantaina vielä kolmannen voimalan Dejessä, joka sekin oli selkeä (joskin vasta vinkki 4 tepsi). Sitten lopetin 57 km jälkeen ja laitoin teltan.

Lauantaina 14.6. otin herättyäni tämän kuvan.

Olin edennyt niin hyvin, että uumoilin pääseväni takaisin teltalle tänään. Forshagassa oli yhteensä kahdeksas ja viimeinen voimala (vinkki 2 tepsi).

Tuuli oli kääntynyt vastaiseksi joten iloa myötävirrasta ei ollut. Painoin rantoja myöten, jotta vältin joessa syntyneen aallokon. Tuuli ei kuitenkaan ollut yhtä iso kuin viime sunnuntaina, jolloin olin epäonnisesti yrittänyt kiertää Hammarön saaren. Ehkäpä 6-8 m/s.

Saavuin klo 14 jälkeen Karlstadiin, jonka keskustan läpi meloin joen läntistä haaraa. Ulkona oli paljon ihmisiä viettämässä päivää ja oikeastaan minun makuun liian paljon pällistelemässä maastossa ryvettynyttä melojaa. (Tänään kuulin Jan-Andersilta, että oli ollut perinteinen 10 km juoksukilpailu, johon hänkin oli osallistunut. Siksi väkeä riitti jokirannoilla.)

Reittini Vänernille ja Möruddenin leirintäalueen teltalle oli sama kuin sunnuntain epäonninen yritys. Pidin mielessä ohjeen edetä leppoisasti ja metri metriltä hivutin suppilomaisesta lahdesta kohti Vänernin ulappaa. Mutta aallot olivat tänäänkin liian isot. Pakko oli jälleen kääntyä ja palata samaan satamaan kuin viimeksi, purkaa kanootti ja vetää se pakattuna 3,5 km teltalle. En silti tuntenut tällä kertaa, että melonta epäonnistui, koska olin kuitenkin päässyt omin voimin koko reitin. Melontaa lauantaille kertyi 45 km.

Leirintäalueella lähdin polkupyörällä kaupalle, kävin moikkaamassa Pekkaa ja Sirkkaa, ja söin hyvin ja pesin hyvin. Aah.

Sitten kuten sanottu tulin eilen sunnuntaina toimistolle ja summasin Google Earthia käyttäen nämä päivämatkat. Yhteensä etenin 252 km eli ennätyspitkä retki minulle. Viisi päivää.

Nyt eletään maanantaita 16.6. ja olen saanut muutamia asioita järjestymään:

• Minulla on paluulippu Suomeen 19.6.
• Pääsen serkun 40v juhliin 20.6.
• Saan polkupyörän myytyä, sillä Jan-Anders ostaa sen. Tosi hieno juttu.

Mutta jotain tärkeää on vielä tekemättä, jonka aloitin 15.5. Saapa nähdä miten käy? :)

Briefly in English. This story describes the last four days of the Klarälven river paddling. Among others it gives four hints for paddlers how to pass a water power plant. I also have a ticket back to Finland in 19th June boat. Last but not least, thanks to my good colleague Jan-Anders for buying my bike, so I don't have to transport it to Finland.

Kort på svenska. Texten berättar min fyra sista dagar i Klarälven. Jag paddlade total 252 km. Nu har jag igen arbetat en hel dag och har en biljet tillbaka till Finland 19 juni.