Lauantai oli tosiaan sateinen. Palasin polkupyörällä katsomaan miltä teltta näyttää. Se oli kestänyt sään kolhut kohtuullisesti. Pari lisäniksiä sade opetti, niillä trimmasin teltan pystytystä. Summa summarum: Olen nähnyt Bilteman 5 hengen teltan rajat ja se toimii. Sateen se kestää, rajusta tuulesta en toisaalta tiedä. Leirintalueen laidassa mökkien hajottaessa tuulen voimaa tuulivaara on kuitenkin vähäinen.

Söin hyvin ja valmistauduin sunnuntaihin. Olihan sunnuntaiksi luvassa vähemmän tuulta ja enemmän aurinkoa. Illan hiukan rauhoittuessa kokosin ja pumppasin kanootin iskukuntoon. Menin nukkumaan.

Heräsin sunnuntaina varhain. Sää oli yhä kylmä, kostea ja tuulinen. Hanskoja tarvitaan, mutta ne ovat eilisen sadepyöräilyn jälkeen märät. Yleensä en pidä vessojen käsikuivaimista, joissa kuuma ilmavirta kuivaa kädet tai naaman, paperi on kivampi. Mutta nyt se oli oiva juttu, koska sain hanskat kuivaksi siinä. Söin rutkasti puuroa ja vedin kanootin rantaan. Potkaisin itseni irti klo 7:20. Vänernillä ollaan, minä ja kanootti. Tavoitteena oli kiertää Hammarön saari. Olin mitannut matkaksi alle 40 kilometriä. Sujuisi päivässä.

Tuuli tuli pohjois-koillisesta takaa noin 5-7 m/s + puuskat päälle. Aluksi päämelontasuuntana oli etelä. Aallot kasvoivat mutta olivat koko ajan hallittavia. Pieni osa murtui huipultaan muodostaen vaahtopäitä. Kiersin rannan puolta joka saaren jos vain mahdollista. Käytin energiaa säästeliäästi, sitä tarvitaan myöhemmin, kun tuuli on vastainen. Tunnin kuluttua tunsin, että tuuli hellittää. Niin pitikin olla. Olihan eilen lukemani sääennuste 1 m/s ja 10 astetta ja puolipilvistä. Tihrusin taivasta. Sinistä taivasta ei vielä näy.

Menin maihin Hammarön eteläkärjessä, jossa oli Skage-majakka.

Söin banaanin ja jatkoin nyt suuntana itä. Pääsin hetkeksi tuulensuojaan. Maisemat olivat samaan tapaan karuja kuin Porkkalassa, paljon jääkauden silottamia kallioita.

Tuuli oli jälleen voimistunut, satelikin, kun jouduin painamaan pohjoiseen tuulta vastaan. Välillä aallot roiskivat laidan yli housut märiksi. Kolme tuntia oli kulunut, kun menin rantaan yhdelle monista tulipaikoista, joita Hammarön saarella on useita.

Ryhdyin ruokaa laittamaan. Yksinkertaisuuden vuoksi se oli gulassikeitto, jonka vain lämmitin kattilassa. Ongelma oli kylmä sää, joka pakotti painamaan paljain käsin kaasupatruunaa lämpimämmäksi, jotta kaasu purkautuisi siitä nopeammin. Paleli jo. Upotin valkoista leipää keittoon ja hotkin. Joku ruotsalaisryhmä oli patikoimassa ja ihmetteli melontasysteemiäni. Jatkoivat eteenpäin.

Syötyäni katselin Vänerniä. Ihme juttu, mutta tuuli vaan kiihtyy. Tuonneko lähtisin? Katsoin karttaa. Hemmetti, en ole päässyt vielä pitkällekään. Jalkoja paleli ja ilman lämpimiä jalkoja ei meloja pärjää. Laitoin lisää villasukkaa. Katselin Vänerniä. Jahkailin ja odottelin, jos keli muuttuisi. Odottaisinko tunnin vielä? En jaksa. Jalkoja palelee. Oli aika tehdä päätös. Tähän loppui tämä melonta.

Uusi ruotsalaispatikoijaryhmä tuli tulipaikalle voileipineen, kun aloin purkaa kanoottia. Kysyin heiltä eikö pitänyt olla aurinkoista? Eikö tuulen pitänyt tyyntyä? Piti heidänkin mielestä. Mutta +4 asteessa ollaan, vaikka kello on yli puolen päivän. Kanoottia purkaessa yksi ruotsalaismies kirmasi maastoon ja takaisin. Pitää juosta, että pysyy lämpimänä, hän sanoi. Samat ongelmat heilläkin.

Sain kamat kuljetuskuntoon. Lähdin tarpomaan polkua.

Matka ei ollut lyhyt, sillä oli jo ehtinyt saaren toiselle puolelle. Saavuin pian tielle, josta golf-kenttien läpi ja ohi isommille teille. Tihku jatkui ja puiden latvat heiluivat korkeuksissa. Ei se sää olisi odottelullakaan muuttunut. Jalat lämpenivät pikku hiljaa tarpoessa.

Kahden tunnin kuluttua pääsin teltalle. Olihan reissu. Melontaa 14 km ja raahaamista 7 km. Sivumennen sanoen enpä kotonakaan Espoonlahdelle tällä kelillä lähtisi. Tuulta pitää olla alle 5 m/s ja toivetta sään lämpiämisestä, jotta viitsin. Nyt ei ollut minun päivä.

Illalla klo 7 vasta selkeni ja aurinko paistoi. Kuivasin kamoja ulkosalla.

Tänään maanantaina heräsin jälleen pakkaseen. Vesi oli jäätynyt telttaan.

Sanottakoon, että säät ovat tosiaan olleet melko viileät. Leirintäalueen yksi täti kysyy monesti, kun pyöräilen ohi, että fryser du ihjäl, mutta onhan mulla hyvä makuupussi (olen yhä ainoa telttailija täällä). Hän sanoo, että häntä paleltaa asuntovaunussa, vaikka laittaa kolme täkkiä päällekkäin.

Mutta minä pidän pakkasesta, koska pakkasella ei ole kosteaa. Jos saa valita jatkuvan kosteuden ja alle +5 astetta tai yöpakkaset ja päivällä +10 astetta ja aurinkoa, niin jälkimmäinen voittaa minun arvoasteikossa kevyesti. +4 asteessa kun ei voi tehdä mitään hauskaa. Jos menee telttaan ja makuupussiin ja ajattelee siellä lukevansa hyvää kirjaa rauhassa, niin eipä sekään onnistu. Se käsi, joka pitelee sitä kirjaa, jäätyy 2 minuutissa, ja sitten pitää vaihtaa kirjanpitelijäkättä niin taajaan, että lukunautinto häviää.

Niin pyöräilin jälleen tänään maanantaina töihin. Päivä on sujunut työn merkeissä, joskin toimistossakin on ollut tosi viileää. Kaikki valittavat samaa, mutta ei tämä kylmyys vielä ole järkeäni pahasti vienyt. Ainakaan ei niin pahasti ettenkö olisi muistanut sanoa Jan-Andersille ja Mikaelille: Heja Finland!

Briefly in English. I made my first attempt to paddle in lake Vänern. It started with great hopes to go around the Hammarö island, but ended after 14 km in increasing wind and coldness and 7 km walk back to the tent. The night was freezing again, but does not stop my work here.

Kort på svenska. Jag startade igår min först Vänern paddlande med stora hopp att gå runt Hammarön. Men det gick det inte. Efter 14 km and lunch break jag beslutade sluta och promenera tillbaka till tältet. Jag måste försöka igen när vädret äe varmare!